Tasoitetalo Oy sai alkunsa, kun Juhani Lehtola oli vuosia ihmetellyt, eikö tasoitus- ja maalaustöitä voisi tehdä järkevämmin. Hän aloitti sisustustimpurin työt 15-vuotiaana heti peruskoulusta päästyään, jolloin hänen tehtäväkseen kohteissa jäi usein tasoitus- ja maalaustyöt. ”Ajattelin jo tuolloin, että tämä on niin kurjaa hommaa, että tämän voi varmasti tehdä järkevämmin”, Juhani toteaa.
Juhani päätyi opiskelemaan pelastusopistolle, josta myös valmistui. Kysymys järkevämmin tekemisestä ei jättänyt häntä kuitenkaan rauhaan, niinpä hän vuonna 2015 perusti Tasoitetalon, tilasi kalustoa Amerikasta ja myi ensimmäisen hoivakodin tasoitusurakan opiskelun ohessa. Sitten meno olikin hurjaa.
”Meillä oli kolmen K:n strategia, teimme kaikille kaikkea kaikkialla. Se oli nuoren yrittäjän naiiviutta, emmekä selvinneet sellaisesta kasvusta. Se ei pysynyt meillä hanskassa”,
Läpimeno puolittui, mutta homma räjähti käsiin
Tasoitetalo onnistui lyhyessä ajassa kehittämään toimintaa siten, että hoivakotien tasoitus- ja maalaustöiden läpimenoaika puolittui. Kasvu oli hurjaa, kun intoa oli enemmän kuin ymmärrystä.
”Meillä oli kolmen K:n strategia, teimme kaikille kaikkea kaikkialla. Se oli nuoren yrittäjän naiiviutta, emmekä selvinneet sellaisesta kasvusta. Se ei pysynyt meillä hanskassa”, Juhani kertoo. Lopulta yhtiö oli konkurssin partaalla, kun kaikki omat ja lainatut rahat oli käytetty ja pankkitili oli 250 000 euroa miinuksella. Alkuvuodesta 2019 oli pakko pysähtyä ja alkaa taas ihmetellä asioita.
”Kipsilevypintaisten kohteiden tasoitus- ja maalaustöitä, valikoidulle kohderyhmälle, rajatulla toimitusalueella”
Yksi vaihtoehto oli lyödä hanskat tiskiin ja antaa yhtiön kaatua, luovuttaminen ei kuitenkaan ollut koskaan todellinen vaihtoehto. ”Olin palkannut yhtiöön myös kolme veljeäni, joista tuli myös nopeasti osaomistajia yhtiöön. Ihmettelimme sitten yhdessä”, Juhani jatkaa.
Yhtiössä päätettiin keskittyä vain kipsilevypintaisiin kohteisiin ja parhaaseen asiakaskokemukseen, karsia kuluja ja supistaa toimintaa. Kolmen K:n strategia heitettiin romukoppaan. Ei siis kaikkea kaikille kaikkialla, vaan kipsilevypintaisten kohteiden tasoitus- ja maalaustöitä, valikoidulle kohderyhmälle, rajatulla toimitusalueella. Prosessien parantamista ja toiminnan kehittämistä jatkettiin sitkeästi. Materiaali- ja työvälinelogistiikka muutettiin uuteen malliin, jossa työntekijöillä ei ole enää pakettiautoja. He menevät suoraan työmaalle, jossa materiaalit ja työvälineet ovat heitä varten valmiina. Nämä ovat olleet yhtiön kannalta tärkeimpiä päätöksiä.
Ihmettely on tärkeintä kehittämisessä
Yhtiön kannattavuus on kääntynyt ja yhtiö on palannut kasvu-uralle. Yhtiön strategiavalinnoista Juhani toteaa, ”Tiedämme mitä osaamme ja opiskelemme sellaista mitä emme vielä osaa. Tiedämme myös mitä emme halua tehdä. Vaikeat kokemukset opettavat ja strategiatyössä pohdimmekin eniten poisvalintoja”.
”Voimme jo nyt sanoa, että olemme hyviä, sen sanovat myös asiakkaamme, mutta se ei riitä meille. Haluamme olla parhaita. Ihmettelemme lähes päivittäin miksi teemme jonkin asian juuri sillä tavalla ja voisiko sen tehdä jotenkin toisin? Mittaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme kokemusta säännöllisesti ja tulokset rohkaisevat meitä jatkamaan ihmettelyä. Meillä on upeita ihmisiä töissä ja mahtavia kumppaneita asiakkainamme”.
Markkinatilanne haastaa meitä ja asiakkaitamme monin tavoin
Kesällä 2022 rakentamisen markkinat muuttuivat epävakaaksi. Yhtiö päätti panostaa kehittämiseen. Kannattavuuden varmistamisen lisäksi päätettiin panostaa entistä enemmän henkilöstöön, asiakaskokemukseen ja laatuun. Samalla tuli panostaa myyntiin ja markkinointiin. Sopeutustoimien sijaan haluttiin keskittyä niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Yhtiö on laatinut markkinatilanteesta huolimatta kasvubudjetin myös ensi vuodelle. Etsimme syksyn aikana kuumeisesti myynnille ja markkinoinnille vetäjää, vaikka ratkaisu oli lopulta lähempänä kuin kukaan meistä osasi kuvitellakaan.
Palkkasimme isän töihin
Jari Lehtola on pitkään toiminut rakennusalalla eri myynnin- ja liikkeenjohdon tehtävissä. Vaikka poikien isä onkin ollut yhtiössä osakkaana alusta asti, hän ei ole osallistunut yhtiön operatiiviseen toimintaan. Kesällä hän oli päättänyt jättää tehtävänsä Vesivekin toimitusjohtajana ja työt päättyivät syyskuun lopussa. Samalla kun hän pohti mitä alkaisi tekemään seuraavaksi, veljekset etsivät myynnille vetäjää. Kävimme isän kanssa useita sparraavia keskusteluita myös tästä aiheesta, mutta emme huomanneet, että meillähän voisi olla ratkaisu asiaan ihan käden ulottuvilla, Juhani kertoo.
Sitten yhtäkkiä asia loksahti kohdalleen. Veljekset pohtivat, voisivatko palkata isän töihin. Ajatuksesta innostui kaikki. Soitin saman tien kokeneelle sotaratsulle ja pyysin häntä töihin. Hän suostui. Naurahdimme veljesten kanssa, että yleensä pojat jatkavat isänsä jalanjäljillä, tai isänsä työtä perheyhtiössä, mutta meillä tämä meni toisin päin.
Pojat palkkasivat isänsä töihin. Miksipä ei.
”Voin täysin objektiivisella arviolla todeta, että tällaisessa yhtiössä en ole koskaan ollut töissä. Asiakaspalaute on erittäin hyvää ja kiitosta tulee niin laadusta, toimitusvarmuudesta, kuin siitä että työntekijät tekevät työtään hymyssä suin. Kun 100 % kohteista aloitetaan sovitussa ajassa ja 99 % luovutetaan asiakkaille ilman puutteita, voi olla varma, että työntekijöiden motivaatio ja prosessit ovat kunnossa. Tähän ei kuitenkaan voi tuudittautua. Toimintaa täytyy jatkuvasti parantaa ja asiakkaita on kuunneltava herkällä korvalla”, Jari Lehtola kommentoi.